Jiihuuu!

Kirjoitin aikaisemmin, että ongelmaksi alkaa muodostua liian nopea eteneminen jäljellä. Tänään siis tein jäljen hieman eri tavalla.. Laitoin välillä makupaloja kasoina, jotta Ansa rauhoittuisi syömään.

Auttoi! Neiti malttoi jopa syödä ruuat jäljeltä. Vauhti meinasi edelleen nousta turhan kovaksi, mutta hihnalla himmaus auttoi.

Siispä jatkossa kasoja ja hihnalla himmausta, eiköhän Ansakin opi ettei se hosumalla parane:P

 

Käytiin myös metsässä tänää juoksentelemassa kuten muinakin päivinä. Saa välillä henkeä pidätellen katsoa neitin menoa. Ei päätä eikä häntää, mutta hauskaa tuntuu olevan. Koikkaloikkaa koko metsäreissun ajan.

Kuvat toissapäiväiseltä reissulta:

Yksijalkainen kenkuru käpy suussa

 

Yleistä viiletystä