Minähän melkein heitin jo hanskat tiskiin tuon neitin jäljestämisen kanssa... Hommasta ei tullut mitään kun koira ryysää ja ryysää, minä pidän vastaan jatkuvasti. Sittenpä mulle annettiin vinkkiä, että vaikeuta ihan kunnolla!

Ja niin tein. Olin siis tehnyt jälkeä edelleen lyhyillä askeleilla ja makupalaa joka ruualla. Mutkia oli aina vain max. 2 per jälki. Sitten vaikeutin kertarytinällä ja johan luonnistui! Tein pitkän jäljen normaaleilla askeleilla, mooooonta mutkaa ja jätin jo ruokaa pois. Parannus oli silminnähtävä. Ansa keskittyi tosi tarkasti, jäljesti herpaantumatta ja kaikki mutkat meni tosi hyvin.

Seuraavalla kerralla tein kanssa vaikeamman jäljen ja otin kepit (4 kpl) mukaan. Päätin ottaa ilmaisutavaksi maahanmenon ettei kiihdy ainakaan lisää jäljellä. Hyvin sujui taas ja käskystä meni hyvin maahan keppien kohdalla.

Sitä seuraavalla kerralla ilmaisi itsenäisesti jo kaksi keppiä! Täytyi enää kahden kohdalla auttaa ja käskeä maahan.Viksu pentu

Eli meidän "jälkiresepti" oli: vaikeuta, vaikeuta ja vaikeuta. Nyt menee hyvin ja koira ihan oikeasti keskittyy eikä vaikuta enää turhautuneelta jäljen jälkeen. Voi tätä valaistumista... Nyt kun jälkeenpäin miettii niin jäljet tosiaan olivat aiemmin Ansalle aivan liian helppoja ja pelkäsin pidetämistä sekä vaikeuttamista. Kannatti kuitenkin!