... ja minä en oikein pidä ideasta!

Olen vanhempieni luona maalla vahtimassa heidän collietaan Ruutia, tiettty Onni ja Ansa ovat täällä mukana.

Yksi ilta oli jo pimeää ja olin pihalla koirien kanssa. Yhtä-äkkiä Ansa spurttaa mieletöntä vauhtia jonkin perään. Sitten alkaa kuulua kummallista ininää ja nään, jotta Ansalla on jotain etujalkojen välissä ja ilmeisesti suussakin... Karjuin "irti" ja hienosti mustiainen tottelikin. Jokin lähti karkuun, minä käskin Suuren Saalistajan maahan. Se ei tietty vielä riittänyt, se jokin, joka palkastui rusakoksi, sai peräänsä vielä herra Parran, joka ajatti rusakon tontin rajalle asti.

Sinä iltana toivoin, että emme kohtaisi enää rusakkoa tontilla. Väärässäpä olin! Joka ilta se, kenties vähän tyhmä?, rusakko on loikkinut pihalla.

Eikä siinä vielä kaikki!

Eilen jäljestettiin Ansan kanssa lähimetsikössä. Yhtä-äkkiä huomaan, että Ansan häntä kertoo sen haistelevan jotain muuta kuin jälkeä...Sain juuri napattua hihnasta taaksepäin kun Ansa yritti loikata eteenpäin. Ensin säikähdin, että siellä on kyy. Katselin tarkasti ja varovasti. Sielläpä kuitenkin kuusen alla kyhjötti nyrkin kokoinen pupulapsi!  Onneksi ehdin napata Ansan taaksepäin, muuten olisi pienestä tullut paisti.

Että tällaista metsästysmeininkiä täällä maalla! Kerrassaan hienoa, että musta nuoli on noin kiinnostunut jäneksistä...  Nyt ei mennä pitkään aikaan lähimetsään, jotta pupulapsi saa varttua rauhassa. Toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä ettei se ilmesty koskaan pihalle kun koirat ovat ulkona...