Blogin kirjoittana toimin minä, Tanja Lehto. Olen kohta 21-vuotias tyyppi Kuopiosta ja toimin KPSH:n (www.kpsh.net) riveissä koulutusohjaajana (nyt neljättä vuotta) sekä yleisenä apulaisena seurassa.

Koiraharrastuksen aloitin perheemme kääpiösnautseri nartulla ollessani 10-vuotias. Tiivi oli aika itsepäinen ja omanarvontuntoinen leidi, joten agility ei ollut oikea laji hänelle. Pikkuhiljaa alkoi ajatus toisesta koirasta kyteä ja niinpä minulle tuli Onni snautseri...

Onni on nyt 8-vuotias snautseri uros, jonka kanssa on väännetty kättä joka asiasta, mistä vaan voi vääntää. Irtipito, remmirähinä, karkailu, vahtiminen... Nykyään ukko on ihana koira, mutta ei sille edelleenkään voi antaa löysää yhtään missään asiassa tai muuten alkaa kukkoilu. Mikään muu harrastus ei ole ollut Onnille mieleen paitsi agility, josta ukko syttyy täysillä. Siinä kisaamme maxi-2 luokassa ja metsästämme kuumeisesti viimeistä nousunollaa... Vitosia on tullut kymmenisen kappaletta, joten lähellä ollaan monesti oltu. Onni on tempperamenttinen ja itsepäinen, joten välillä ollaan kärvistelty mukavien hallinta- ja kontaktiongelmien kanssa. Nykyään kontaktit ovat suht hyvin hallussa eikä ukko lähde enää käsistä radalla ;) Katsotaan, milloin se viimeinen nousunolla napsahtaa. Toivottavasti pian:)

Onnin ollessa 2-vuotias, jouduimme lopettamaan ihanan kääpiösnautserimme ja rupesimme etsimään taas toista koiraa. Niinpä meille kotiutui Ruuti lk.collie vuoden 2004 alussa. Ruuti asuu vanhempieni luona ja viettää aktiivisen kotikoiran elämää.

Parisen vuotta sitten alkoi päässäni pyörimään ajatus toisesta harrastuskoirasta... Rotu oli silloin jo selkeä: belgi sen olla pitää. Etenkin treenikavereideni groenendael narttu Hirra (Wintergame Nuu-Nuu) ihastutti minut belgeihin. Niinpä aloin katselemaan ja vertailemaan kasvattajia. Aikaisemmin meille oli vaan tullut koiria, nyt tein taustatyötä huolella. Heti alkuun karsiutui liuta kasvattajia pois, koska etsin käyttöpainotteista koiraa. Sitten Hirran omistaja kertoi minulle Hirran kasvattajalla olevasta Kanadasta tuodusta nartusta Pixistä ja siitä se ajatus sitten lähti...

Mailailin Erja Juvakan kanssa ja Pixi vaikutti oikein mainiolta pakkaukselta. Kävin katsomassa Pixiä viime vuonna ja ihastuin! Niinpä jäin odottelemaan, että josko Pixille tulisi pennut. Ja niinhän niitä tulikin!

Näin minulle tuli Ansa, joka tähän mennessä on ollut varsin vakuuttava neiti. Taistelutahtoinen, saalisivettinen, rohkea, ahne, super-sosiaalinen, kontaktinhakuinen... Juuri sitä, mitä toivoinkin:) Aika näyttää, mitä neitistä tulee, mutta hyvältä vaikuttaa! Tulevaisuuden suunnitelmissa on kisaura agilityssä ja jäljellä, joita molempia ollaan pikkuhiljaa aloiteltukin.

Tässä siis tällainen lyhyt esittäytyminen ja jatkossa kirjoittelen koulutuspulinaa jahka kiireiltäni ennätän!