Mehän ollaan taisteltu ylösmenojen (puomi) kanssa jo tovi. Boksilla lähdettiin ylösmenoa rakentamaan, mutta ei ole pelannut ihan niinkuin toivoin.

Treenasin maanantaina boksia taas maassa ja siivekkeen kierron kautta. Mielenkiintoinen huomio oli, että heti kun vire nousi niin Ansa lähestyi boksia kyllä sen näköisenä, että "tuohon minä osun!", mutta aivan lähellä sitten "en pystykään, loikkaan yli!". Eikä kuitenkaan yliloikatessa edes yrittänyt ottaa palkkaa, joten tiesi tekevänsä väärin... Kummallista! Kokeekohan se boksin jotenkin ahdistavana rajoitteena kun pitäis niinkun himmata ja keskittyä eikä kaahottaa reikäpäänä? Todennäköisesti on niin. Nyt sitten päätin alkaa vahvistamaan boksia todella paljon maasaa ja nimenomaan siten, että kiekat ovat korkealla. Turhaan mä matalassa vietissä boksin läpi köpötytän Ansaa, koska siinä ei ongelmia ole. Jatkossa siis siivekkeiden kiertojen kautta kunnon kiljuhaukku Ansalle ja sitten käsky "kiipee". Jos osuu niin naksautus ja superkehu, jos ei osu niin ärähdys ja ei saa palkkaa. Jospa näin vielä selvennettäisiin, mikä se olikaan se boksin pyhä tarkoitus.

Lisäksi ratatreenissä otetaan jatkossa puomia siten, että ylösmenolla on boksi ja heti kun tassut siihen lävähtää niin appari heittää lelun naaman eteen. Ei siten pääse suorittamaan koko puomia eikä tekemään virhettä radan yhteydessä. Josko näillä eväillä saataisiin boksin tärkeyttä tähdennettyä Ansalle?

En tiedä, kokeillaan ja sanon vaan, jotta ylösmenot pitkälaukkaisen maksin kanssa ovat jotain järjettömän ärsyttävää ja sietäisivät poistua agilitystä kokonaan! Onhan se nyt aika epäreilua, että tuollaisen pitkäselkäisen ison koiran täytyy osua samalle aluuelle kuin jonkun pienen perhoskoiran. Pah...