Samalla kun olen treenaillut Ansalle jälkeä tositarkoituksella niin olen tehnyt Onnillekin jälkeä. Sehän on jäljestänyt aikoinaan muutaman kerran verijälkeä (jossa oli muuten tosi hyvä!), mutta muunlaisia jälkiä ei ole ajanut. Nenänkäyttöhommia eli namin etsintää ollaan kyllä tehty.

Tein alussa ihan lyhyttä pentujälkeä meitin 8-vuotiaalle... Erittäin nopeaan hoksasi idean ja siitä se sitten lähti! Nykyään askeleet ovat hieman pidempiä ja makupala on joka kolmannella askeleella. Onni tykkää ihan älyttömästi ja keskittyminen on tiukkaa. Kyllä se vanhakin näköjään vielä oppii:)

Kuva Onnista jäljellä: