Eilen käytiin taas jälkeilemässä. Tein muutama sata metriä pitkän jäljen ja kylvin sinne aika paljon ruokaa. Kulmiin en laita enää ruokaa, vaan ruoka on kulman jälkeen. Jälki oli nurmialustalla, selvähkö, muutamalla 90 kulmalla höystetty ja kolmella kepillä varustettu.

Otin lyhyen janalähetyksen, meinasi Ansa hieman sekoilla siinä, mutta annoin tehdä itse hommia ja jälki löytyikin. Ensimmäinen kulma oli hieman sähellystä, mutta sitten rauhoittui. Ekan kepin ilmaisi menemällä vinoon maahan, menin palkkaamaan koiran vasemmalle puolen, jotta oikenisi loppuja keppejä kohden.

Toinen keppi ilmaistiin jo hieman suorempaan, täytyy nyt itse muistaa palkata vaihtelevasti molemmilta puolilta ettei koira juurru vaan yhteen tapaan. Kolmas (viimeinen) keppi ilmaistiinkin sitten jo ihan suoraan. Noin muutoin jäljellä ei ollut ongelmia, ohiajanut juna ei häirinnyt ja Ansa keskittyi loistavasti.

Eilisen jälkeen kuitenkin aloin pohtimaan ruuan "järkevyyttä" jäljellä. Ansahan ei syö läheskään kaikilta askeleilta. Sieltä täältä napsii, mutta ei syö vaan tuntuu itse jäljestys sekä kepit olevan THE juttu. Ajattelinkin huomenna sitten kokeilla jättää ruuan askelilta pois ja lisätä sinne tänne jäljelle ruokakasoja. Näin säilyisi ajatus, jotta ruokaa voi löytyä, kannattaa olla tarkka, mutta en turhaan istuttaisi ruokaa maahan.

Katsotaan, kuinka huomenna sujuu!  Alla kuva Ansasta ja minusta Punkalaitumen pellolta Vappuna, kuvaajana toimi Erja Juvakka.