Olen ollut hävettävän laiska, saamaton, viitsimätön ja mitä vielä tokon suhteen. Sen myös huomaa koirasta, että tokoa on treenattu yksiselitteisesti liian vähän! NYT tähän tulee muutos ja NYT otan itseäni niskasta kiinni. Pakkokin se on nyt tehdä kun kerta tännekin ihan kirjoitettu

Uusi strategia on treenata luokka läpi viikottain ja sitten muuna aikana treenata tekniikkaa sun muuta ilmestyviä juttuja. Tällä pyrin pisteeseen, jossa palaset voi yhdistellä ilman ongelmia ja tekeminen on varmaa. Ansahan osaa kaikki liikkeet evl:ää myöden, mutta se palasten yhdistely on ollut ongelmana sekä tietty kisatilanteessa kuumuminen juurikin sen yhdistelyn epävarmuuden vuoksi. Jospa tällaisella uudella metodilla saataisiin varmuus kokosuorituksiin ja sitten ne osasuoritukset hinkattaisiin noin muutoin kuntoon.

Päätin myös etten narise "ongelmista". Koska "ongelmiahan" ei ole, ne on otettava vain haasteina  Ehkä tällä ajattelutavan muutoksella saataisiin myös ohjaajan taistelutahtoa ylemmäksi ja samalle tasolle, mitä se agilityssä on? Siellä menen asenteella "ja mehän osataan!!". Miksi ei siis tokossakin? Kyllähän me osataan, nyt vaan on tehtävä töitä, että ne hyvät osa-aluesuoritukset muuttuvat ehjäksi kokonaisuudeksi. Se ei aina ole ihan kovinkaan yksinkertaista yhdistää vaativammat liikkeet tällaisen joskus virkaintoisen pelkikoiran kanssa. Toisaalta se on myös Ansan voimavara: virkainto, joka ei vaan lopu ja josta mä vaan niin tykkään tuossa koirassa  

Tällä hetkellä teknillisiä haasteita ovat maahanmenon hitaus (luoksetulo ja jäävä), istumisen korppikotkamaisuus (jää kyyläämään palkkaa), ruudun paikka (täytyy varmistaa, varsinaista vikaa tässä ei ole), sivulletulon jättipomppu sekä merkille meno kun ohjatussa on kerran päässyt noutamaan. Kokoajan on myös tehtävä vahvistavaa treeniä kapulan pitoon. Maahanmenoon päätin ottaa aivan uude käskyn, koska nykyinen on käytössä myös arjessa. Uusi käsky olkoon "plats" ja sitä aletaan työstämään h-e-t-i! Istumiseen kokeilen takapalkkaa = ajatus taaksepäin = takamuskin tiukasti maahan. Ruutua ja merkkiä treenaan periaatteella automaattipysähdys, koska haluan Ansan oikeasti osaavan paikan olematta riippuvainen siitä, mitä itse sanon. Sit vaan pitää osata sanoa käsky niin, että näyttää kokeessakin, jotta koira pysähtyisi vasta käskystä  Sivulletuloon on vaan pakko opettaa uusi tekniikka. En tajunnut ajoissa puuttua pomppuun ja nyt on sitten tilanne se, että loikkaa mun pään korkeudelle ja tönäisee samalla... kamala.... No, peiliin katsomisen paikka ja uusi tekniikka vaan, mitäs sitä muutakaan. Merkille noin muutoin menee hyvin, mutta kun edes kerran pääsee ohjatussa noutamaan, huononee merkkikin ts Ansa jää seisomaan vinoon. Tähänkin vaan treenitreeniä ja vaatimus, jotta sinne mennään töröttämään suoraan, oli siellä vaikka 100 joulukinkkua noudettavana! Ja tosiaan kapulan pito... ikuisuusjuttu, jota vaa tarttee säännöllisesti vahvistaa. On se kyllä nyt parantunutkin huimasti kun olen sitä muistanut treenailla:)

Eilen treenasin yksikseni ja tänään Outin kanssa. Tässä kahtena päivänä on käyty läpi seuraamisen sivuaskeleita, merkkiä, ohjattua, kakeja sekä sivulletuloja. Niissä ei sen kummempaa kun mitä olen jo yläpuolelle naputellut. Kaket otin pisimmillään 15 metrin päästä takapalkalla ja oli oikein superhieno. Takapää ei liikkunut ollenkaan! Hieno homma

Outille kiitos treeniseurasta!!